Juonpahan muistikseis; pulloisi maistak!
Kuules kuin kaupunkin kellot jo lyö —
Neätkös kuin nurmet jo sinillen paistaa?
Tunnetkos, kutka tänn' tuuloovat, Työ?
Annappas mullenki, armias naisi,
Jollapa suurustaa suutani soan!
Pistäk tänn' pullois, jott' juuvakki saisi
Viinoa!
Eikös Kaisaniemi kaunis? — Ompa voan, &e.
Ruunaa jo tuuvaan! ja valjaisiin pannaan,
Hirnuupi, hyppiipi, aisoissaan;
Tyttöni, kultainen, vaunuun ma kannan,
Ajetaan pois jotta pöllyää voan. —
Kaikki sun puoleisi keäntyyvät mielet,
Silmästäis syttyyvät tulistumaan —
Sinuhun mieltyyvät vaimot ja miehet
Soa täst'! Juon.
Eikös Kaisaniemi kaunis? — Ompa voan.
N:o 28.[38]
Töölöön, illan suussa, tultaissa.
Katajan-nokasta, veneellä, lähettyänsäk.
(Fredmans Epistel, N:o 49).
"Mamseli Ulla, märk mamsell, hur vårt månsken nu i qväll" etc.
Ulla, kultain, jopa voan —
Kun nyt istuu iltojaan…
Jopa paistaa, kuumottaapi,
Kaunistaapi
Suomen moan,
Lampi rasva-tyynessään,
Veneet kulkoo yhtenään —
Soaret, salmet,
Laihot, halmet,
Vaipuuvat jo silmistään.
Katoppaa nyt tuonek, kuin purtelot soutaa!
Eikä jouta, eikä jouta
Viipyä nytkään.
Neätkös nurmet, pukkineen,
Tuhansineen kukkineen,
Jotka lemuansa kantaa —
Pitkin rantaa,
Hajuneen.
Voi nuo majat, mökkineen!
Sauvun heistä kustaik neän —
Viinat kiehuu,
Miehet riehuu,
Juoppo-lallit keskenään.
Matti, laskek sinnek, tuon sillanpa luokse!
Kass kuin juoksee, kass kuin juoksee
Ukko, kiireissään.
Katoppas nyt sinnek! — sen
Ilman kohti, veikkonen,
Sinnek suoraan, josta paistaa —
Tulet loistaa
Aina tänn'.
Ei, mun kulta-sirkkuinen,
Sinnek, kuin ma näytän! — sen
Ilman halki,
Josta valkee
Näkyy tuolta vähäisen.
Tuonnek kuin ne tuulastaa ahraimen kanssa —
Valkiansa, valkiansa
Väilyy välisten.
Nouseppas nyt tuuli, hoi!
Nostak nokkaan virpu toi —
Annak seilit puhaltelin,
Liekutella,
Miten voi.
Torvellanne soittakaa —
Bakkusta nyt kiitteä soa;
Otak tuoppi!
Se, kuin juopi,
Voimistuupi, tunnen ma.
Juokeeppas, siskoini, Muikkuisen muistiks'!
Jo on huiskiss', jo on huiskiss',
Jo on viinoissaan.