Kaisaniemessä. Keväen tultua.
(Fredmans Sång, N:o 64).
"Fjäriln, vingad, syns vid Haga, mellan dimmors frost och dam" etc.
Kappas perhoin, lennossansa,
Kaisaniemessä jo neän —
Heinikossa, hennossansa
Lepääpi hään pesässään.
Itikkakin, pienimmäinen,
Torkkuneenko vielä? — Ei!
Jopa kesän lempymäinen
Häntä unestaanki vei.
Heinä laihonsak jo noutaa,
Ruohot kauniist' viherteä,
Lammikossa jouhten soutaa,
Sirkku puussa viserteä.
Käki kukkumast' ei lakkaa —
Kaukaa kuuluu moalta jo
Jotka sieltä vuorta hakkaa,
Tahi puuta halkaisoo.
Katos! Ve'enki asujamet
Sukkelasti suikahtaa —
Hopehinna hohtaa lammit.
Sorsat pohjaan puikahtaa.
Poluilla kaunistuneilla
Tännek kansa vaeltaa;
Ilo-mieli, kullaik, heillä —
Kuin hyö tännek tulla soa.
Onnellisna ollessansa,
Käyvään tässä kaikittain;
Kukiin kultaisensak kanssa,
Käsityksin, parhaittain.
Silmästänsäk lempi loistaa,
Eikä tunnuk viluiseks';
Sillä murheeni jo poistaa,
Teköö mielein iloiseks'.
N:o 27.[37]
Kaisaniemessä. Suurus-paloilla.
(Fredmans Epistel, n:o 71).
"Ulla, min Ulla, säg får jag dig bjuda rödaste smultron i mjölk" etc.
Ullapa, kultasein, sulle ma annan
Kypsimmät mansikat, maijossaan —
Suurimman lahnan, kuin pöyvälle pannaan,
Parhaimman pyyn, jonka ammutuks' soan.
Aukaisek ovi, ja akkunat kanssa!
Havut ne haiskahtaa ainaki tänn';
Pilvessä päivämme, satehillansa,
Veikkonen!
Eikös Kaisaniemi kaunis? — Ompa vaan!
Juur' aivan ihanaissaan. — —
Ja ne koivut kauniitki rannoillahan,
Kesä-verhoissaan?
Ja ne ve'et vienot
Lammissaanpa? — Niin!
Ja ne pellot, tuolla, pienet —
Kuin neät siin'?
Etkös ihastuk näihin niittyihin?
Niin vainenkiin!