Pata-kakkoinenpa, toi —
Heti Ulla senki soi;
Hitto, eipä ässä puonnut!
Eikä tuonut
Voiton. Voi!
Kiitän nöyrimmästipä —
Etkös sait jo ässän sä?
Muistak, veikkonen, niin meilläik
Oli eilläik
voittoki.
Näytäppäs sie valttiais — lyök jotta pöllyy!
Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk!
Heitäk, heitä jo!
Ullan pienet sormet voan
Pilkistäiksen toisinaan,
Korttiloissa onnen antaa —
Voiton kantaa
Tosiaan.
Katos kuin tuo, silmillään,
Kahtoo tännek! Jopa neän.
Sormuksenpa, sormessansak,
Nauraissaansak,
Piteä hään.
Huuvappas, ja huuvak! Kas Muovits, tuo koira,
Viepi kaikki, viepi kaikki,
Korjaa käsillään.
Mutta kuulkaas! veikkoiset,
Avatkeepas oven het';
Talven pakkaiset — ne vaipuu,
Pois jo taipuu
Kylmimmät.
Muori Kaisa, katoppas!
Tähet kiilteä taivahass' —
Kuu jo syntyypi ja siittyy,
Vesi riittyy —
Kahoppas!
Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, Ulla!
Paha tulla, paha tulla
Ehkä sairahaks'.
Lammilla ajetaan, toi,
Kuules kuinka kulit soi —
Jeä se kesteä, kunnek puhkii;
Jopa uhkii!
Minkäs voi?
Kahok varsa, voahessaan,
Kultaisissa valjaissaan!
Kuinka juostensak jo koipii — —
Ehkä voipi
Vuoronsak!
Voi kahtokeeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa —
Hyvin loajaa, hyvin loajaa,
Ympäir lampia.
Kappas ruunain' kappas viel' —
Joll' on harjustimet, — siell';
Kuin se, kavioillaan, keikkuu —
Eikös, veikko,
Tekis miel'?
Kennen sälkö, kilvan peäll' —
Juoksoopi, kuin poro, jeäll'?
Jopa kuuleppas — kuin räikkyy —
Etkös säikky
Olla teäll'?
Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;
Puolen yötä, puolen yötä,
Niitä kiertelee.
Oriik tuolla, veikkonen,
Lenteä täyttä nelisin;
Pilku-peä, ja jauho-turpa,
Kaunis kurkku,
Kultainen!
Mutta valkoinenpa, tuo —
Joka avannosta juo,
Kahok kuin se häntäns' heitteä!
Kohti meitä —
Silmäns' luo.
Kuules, kuin nuo miehet — ne kiljuu ja huutaa?
Mitäs muuta, mitäs muuta?
Viinoa ne juo.
Suet ulvoo konsanaan,
Jopa sataa, kylmeä soan.
Ovi kiini! Pistäk uuniin
Puita, suinkiin —
Pistäk voan!
Neät kuin puihen latvat, tässä,
Seisoo hallan huuhtehess';
Vainiot ja pellot, huuhat,
Lehot, luhat —
Iljanness'.
Kultaini, tuok laskuin! Jo vilu mua puistaa —
Kehnomp' muista, kehnomp' muista,
Kohta kuolen täss'.
Kuules kuinka — seinän ta'a
Tuiskua, ryöpyy, lunta saa,
Tuulet tuntuu; kuu jo kammoo,
Tähet sammuu,
Vuoronsa.
Tässä seurassa niin myö,
Kosk' on kolkko päivä, yö,
Viinan voimoapa kiitämm';
Otak siitä!
Juo, ja syö!
Muistiksi mun tyttöni, armaani aina —
Kortit laina, kortit laina!
Syntyy uusi työ.
N:o 30.[40]
Juhannuksena.