(Fredmans Epistel, N:o 45).
"Tjenare, Mollberg! hur är det fatt? hvar är din harpa?" etc.
"Kuuleppas, Pöllöinen, kuinkas sa voit?
Missäs on lakkiis, ja kantelees, hoi?
Voi kuin sun suu on turvoksissaan!
Missä lie ollutki juovuksissaan?" —
Mä rouvissa söin,
Ja leikkiä löin —
Niin soitostain, pa'uus,
Meill' riitapa nous';
Ja juuri kuin soittelin — plingeli-pling!
Niin joutuipa poliisi, rutkatek, sinn' —
Ja hakkaisi suutani — plingeli-pling.
"Millen se näytti?" — Rämäkkäläin!
Nahkaiset housut sen seärissään näin. —
Hattu oil huopasta, reikiä täys',
Nuttunsak nurin, ja keppi oil käiss'.
Juur' olipa niin,
Ja vyöllänsäkkiin
Oil tuohesta voan
Yks' tuppipahan;
Ja juuri kuin suuttui, — pling-plingeli-pling;
Nyrkkinsäk pöytähän paiskaispa niin
Jott' akkunat tärisi — plingeli-pling.
Soittelin, kauniist', selvänä peäss',
Kuninkaan polskaapa Puolassa, neäts!
Ympärin istuivat miehiä, tuoll',
Mikä joi tuopin, ja mikä voan puol'.
Mutt' silloin, jo vain —
Ma korvallein sain.
Hään kiljaisi: "viel-
kö teköö sun miel'
Puhua Puolasta? — plingeli-pleng!
Soitella polskia Kuninkaisten?
Pieppäs nyt suutasi!" — plingeli-pleng.
Kuuleppas, kultainen, kuinkas tuo oil,
Istuinpa, kauniist', ja tuopistain join;
Hoastelin Puolanki asioista —
"Tiijätten pojatpa, sanelin ma,
Ei löyvykkään, hoi!
Se mies, joka voi —
Ei kuninkaskaan
Voik, voimallahan,
Kielteä mun soittamast' — plingeli-pleng.
Polskia panna ei estäköön ken
Kanteleellani!" — pling-plingeli-pleng.
Nurkassa istui — lempopa ties' —
Kaksi kasakkaa, ja yks' sotamies,
Ne huusivat: "lyök! Hään riitelee vain —
Puola on kärsinyt, minkä se sai".
Jo tulipakin
Yks akkakin sinn',
Hään lakkini vei,
Ja kantelein, hei!
Poliisi, pakana — plingeli-pling,
Hakkaisi suutani kepilläkin,
Jotta se juoksi, — pling-plingeli-pling.
Kuulkaasta, kultaiset! kyselin siin',
Enkös ouk viatoin? — "Olitpa niin!"
Empämä syyttömäst' kärsiä voik —
Huulein on halki, ja nenäini poikk'.
Ei mokomata
Pahempoakaa;
Sill' lähenpä pois,
Ja muualla sois'
Runojoin joukossa, — plingeli-pling,
Rakkauesta, ja viinastakin,
Soittaa, ja laulaa, — pling-plingeli-pling.
N:o 34.[44]
Selkeänsäk soamisestaan.
(Fredmans Epistel, N:o 31).
"Se, Movits, hvi står du och gråter? så hungrig och frusen" etc.