Kah, Muovits! mikäs sua vaivaa?
Sun turkkiis on turvonut toas;
Sun sierameis juoksoopi aivan
Kuin virta … voi laitoksiais!
Viel' henkissään veikkojais lienee —
Voitathan sie vastuksiais!
Pong pongtuli pongtuli… Tais?
Niin — soitappas vielä!
Soas täst'! otak ryyppyisi!… Vasta,
Niin paremmin puhua voi;
Ja, viinalla, partaisi kastak!
Se virvoittaa mieleisi, hoi —
Vai lempoko sisujais polttaa?
Ehk' viina ei hyveäkään tiek —
Pong, pongtuli, pongtuli … Liek?
Niin otathan oltta!
Jos silmäis lie puhki? — vai vielä!
Ann' olla — viel' kalvoss' on luut —
Voan missäs out ollut? Vai siellä —
Kuin tappelu-koiratkin muut?
Niin avaappas silmäisi, kulta!
Ja kahok nyt pulloisi päin —
Pong pongtuli, pongtuli — Näin-
pä terveeksi tultuu!
Se lohtuttaa mielemme aina,
Kuin turvaamme tuttaviin päin;
Paak lakkiisi — peähäis sen painak!
Kah, miksi sua potkittiin näin?
Etkös sie siitt' pitänyt puoltais?
Kuin kävit niin kehnosti kiin. —
Pong pongtuli, pongtuli… Niin —
Niin sanoppas suotta!
"Oil Syys-kuussa, kymmenees päivä,
Voan vuosi — en muistakkaan moar' —
Oil pilvessä kuu; mutta päivä
Se paistoi, vaikk' satoi ves'-koar'.
Se oli — jos muistaneen oikeen —
Se viho- ja viimeinen… No!
Pong, pongtuli, pongtuli — Jo
En muistakkaan oikeen."
"Niin sattuipa ehtoolla, kerran,
Näin neijon, jonk silkiss' oil peä;
Mä hoastatin vähäisen verran,
Sain tietää kust' kotoisin hään. —
Hään asuu … kah, maltappas aikoo!
Siin kolkassa — Sanonko jo?
Pong pongtuli, pongtuli … No,
En sanoisik vaikka" — — —
"Ja kallella, kanteleen kanssa,
Mä jänkytin jälestä juur';
Voan neitoni, viekkauellansak,
Hään luikastiin porttihin suun.
Voan ikeän kuin siihen hään seisaht',
Jo tulipa rutkalek muu —
Pong pongtuli, pongtuli — Huuh!
Mun syän se keikaht'."
"Hään ärjäis: 'mun tyttöni heitäk'!
Ja samassa korvallein pain;
Hään kiljais: vai vieläkös väität'?
Ja silloin jo toisellen sain, —
Niin siinä hään seisoi ja potki,
Ja koplotti hameet, ja muut —
Pong pongtuli, pongtuli… Huut'!
Kaikk', sorttana, sotki."
"Mitäspämä taisinka muuta,
Kuin kapsuttaa kanteleen peäll';
Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain,
Ja murehtin muutakin teäll'. —
Vie hitollen, mokoma leikki!
Sen, piru, jo kynsiisek vei…
Pong pongtuli, pongtuli… Ei-
pä syntynyt, Heikki!"
"Hään vei multa tyttöni, roisto,
Sen konnanpa korventaa sois'n;
Hään haukkui mun 'lurjuksi' — oisko
Tuo kumma, jos henkiltä pois
Ma ottaisin semmoisen miehen,
Joka minun kultani vei —
Pong, pongtuli, pongtuli — Hei!
Pois läksinpä tiehein."