N:o 35.[45]
Annikka.
(Fredmans Testamente, N:o 164).
"Fattig gumma, med svafvelstickor och flinta, lefver ibland de" etc.
Ämmä kurja nyt pussin seljässään pitää,
Keppi käessään, eikä syömistä mitään —
Annikka, niin olen voan,
Polemeija,
Vaivaloinen kulkiissaan,
Pyteheija.
Olin nuorra kaunis, rikoisa neitto,
Nyt oun vanha ja ruma-näköinen heitto,
Kumarran, ja rukoilen…
Polemeija;
Apuakin anelen.
Pyteheija.
Annikka ompa vanha piikaki aina,
Seihtenkymmenes vuosi peätäni painaa;
Enkä jaksak eneän —
Polemeija,
Soisin hautaan peäsevän,
Pyteheija.
Kaiken päivän mä laulan virsiä teällä,
Aattelenki tuon pahan perkeleen peälle.
Nenän niistän sarvestain,
Polemeija;
Tapan täitä voatteestain,
Pyteheija.
Lakki musta, ja harvoin huivilla nähty,
Lasi-silmät, ja tasku tilkuista tehty —
Virsussani vipelen,
Polemeija;
Niinkuin neätten kultainen,
Pyteheija.
Kerätä rihmoja, tuoppia pestä,
Kuulla kyöpelin pojat, kuinka hyö vestää —
Käyvä sauvalla tuskin neän,
Polemeija;
Aina itken mihin mään,
Pyteheija.
Vanha mummupa toivoo lykkyä teillen,
Onneksenneki koko huonetilan näillen.
Soisin teillen mielellään,
Polemeija;
Onnellisen elämän,
Pyteheija.