Tapa moailman hyvin tarkasti tutki,
Eläk hiljain, ja siviästi, kuin muutki —
Ja kuin vanhaks' kerran ois,
Polemeija;
Niin nukuk kauniisti pois!
Pyteheija.
N:o 36.[46]
Susanna.
(Omistettu Suomen tyttärillen).
(Fredmans Sång, N:o 41).
"Joachim, uti Babylon, hade en hustru Susanna" etc.
Joakim, sill' olipa niin
Kaunokas vaimo, Susanna —
Ukko vanha :,:
Osais nuorihin. —
Joakim itek oli hurskainen mies,
Yaimonsak siviäki — sempä mä ties'…
Antoi panna :,:
Viinaa vanhan e'ess'.
Vaimoonsakpa ma kiitän viel',
Muistiksi muillenki aina —
Laskuis laina, :,:
Joka seisoo siell'!
Juokaamme siis veikot, ja laulakaa myös!
Piijat ja pojat — niin vaimo kuin mies. —
Niin tuo vanha :,:
Konstin kyllä ties'.
Ukkopa, kuuluisa rahoistaan,
Ruokitti vieraita aina;
Niin tuo vaina :,:
Lievitt' lahjojaan.
Rouvansak, kaunis ja soria, tuo
Kosijat kävivät aina sen luo…
Mieleis painaa :,:
Otak nyt ja juo!
Kuulkaasta, veikkoiset, kuinkapa tuo
Lystisti kävi sen kanssa:
Uijessansa :,:
Riensivät sen luo…
Kaksipahan ukkoo ne hiihtivät sinn' —
Kauneus loisti kuin rakkauskin.
Kahtoissansa :,:
Mielittelihin,
Lammikko lehossa löytyikin,
Siinäpä virui suvella —
Oamuisella :,:
Läks' Susanna sinn' —
Koivutpahan kasvoivat rannoillahan —
Yksin Susanna siell' uiskeli voan.
Lainehella :,:
Pesi poveitaan.