Olkaapas vait!
Jo soakeli soikoon — selkäisi sait!
Jo paukutan peähäis, ett' halkiaa luu —
Niin tuokaa!
Ja juokaa!
Sill' Bakkus ei suvaihtek muu —
Hattuisi näin!
Kallellaan! Kokallaan! — takoapäin!
Ja nuttuisi pois! ett' näkisik kaikki,
Ett' tämäkin työ ompa saakeli kova ja vaikee,
Yksinki pappi —
Tappi —
Nappi…
Sappi…
Totta moav' — kaikkipa nuo —
Pois tieltäin!
Pois tieltäin!
Jos et sa pulloisik juo. —
N:o 50.[60]
Hanno Haikarainen.
Pahalaisellen kirjuttaessaan.
(Fredmans Epistel, N:o 73).
"Fan i fåtöljerna, stolarna kullra, Hej bullra i dörrarne, bullra", etc.
Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä,
Ja nurkissa paukkaa ja jyskeä —
Korttia näitä, jo
Nurkkahan heitäk! Kah
Piru jo talossa lie — — —
Kuuleppas kankuri,
Hullupa sie — Kannu ja ankkuri
Piilohon vie. —
Koassa, Hanno
Nyt lupaa, ja vannoo —
Valansak jo tie:
Olen, raukka, sanain tautta,
Luvaltain jo voitettu;
Velvoittelen, tämän kautta,
Noitettu —
Tahron kaikki piijat petteä,
Korttiloihin puuttua;
Vaimoni jo tahron jäätteä,
Ainoan.
Tuoppaa kirjais tännek!
Haek läkki, pännä! —
Tottapama pistän siihen nimeni nyt voan.
Juovuppas Liena! niin lennäppes tuonnek —
Ja sukkelast' lakaisek huonek!
Lakeinen kiini, jo
Laskek! kass niini. No
Ovenki sulkea vois'. —
Mitäs sie outat?
Niin jouvuppas pois!
Luutiais noutat —
Kah, tuossa ne ois'!
Lakaisek välleen
Nyt vieraallen tällen!
Sen, yöksi, häntä sois'? —
Verelläinkö nimi pannaan
Tähän velka-kirjahan?
Sinullen mä ihtein annan
Kokonaan!
Selvänä en olla mielik,
Enkä kirkkoon käyväkkään —
Sanastain en luovuk vielä
Ikänään.
Ei nyt mitään muuta:
Viijes Loka-kuuta;
Sormillainpa omillani, pakko-päivissään.
N:o 51.[61]
Juoppo-lallin valittaminen.
Yötä moatessaan, pitkällään, tien-ravissa.