(Fredmans Epistel, n:o 23).
"Ack du min moder! säg hvem dig sände Just till min faders säng?" etc.
Äitini kulta! mikä sun soatti
Vuoteellen isäni?
Siinäkös siitten yksissä jo moattiin —
Voipa poloni!
Halaisit vanhan —
Vaivani kannan
Sinun tähteisi;
Koskas sa huiskit,
Leikit ja kuiskit —
Virkoi vereni,
Mahoit piteä itekseis —
Neitsykäisyyteis!
Kutti! sun vuotees ja aänkyis-verkki,
Kussa sun neityys jätti!
Kutti! sun silmäis, ja sun piikuus-merkki,
Joka isäin petti!
Kutti! kuin kantoi
Kihlat, ja antoi
Suostumuksensa!
Kutti! kuin läksi
Sänkyyn, ja — täksi
Vuoksi — haluilla!
Vai liekös saunassa
Minun syntymää?
Uskollisuus se olkoon nyt sikseen — —
Kuttipa vanhempain!
Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin —
Hyvän levon sain,
Kenkäni nätti,
Riepu ja rätti,
Paita mustana;
Huivi ja takki,
Karvaton lakki —
Minun turvana!
Mun ruumis syyhytteä — — —
Nostappas mun peä!
Kylmät on käteni, ja seäret laihat —
Puisteloo kaikki luut.
Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak —
Kahtoppas nuo muut!
Silmäini, veikot,
Ovat jo heikot,
Huonot kaikki tyyn';
Eikä mun kaula
Jaksakkaan laula —
Mikäs siihen syy?
Liekös viinaa viel'?
Tekisi mun miel'.
Janottaa minun — joisin, kuin härkä,
Vaikkapa mitä vaan;
Lieneenki juoppo — vaikk' en viinan märkeä
Olek soanutkaan.
Köyhä jos kohti,
Ryyppeä tok tohtii…
Kulkku kultani!
Kaikissa retkiss',
Kuoleman hetkiss',
Kastan suutani;
Ja, vaikka kuolen nuon —
Vieläik siitten juon.
Luukut jo peästään — aukaisek oven'!
Sänkyt jo heitetään —
Tähtipä koilta painetaan moan poveen,
Pilviin peitetään.
Päivä jo paistaa,
Tornit ne loistaa,
Ilma kaunis lie. —
Missä mun housut?
Tässäpä rousut,
Jotka krouviin vie.
Enkös siis viinaa soa?
Kuolen janosta.
No, niin mä tahon rohkaista mielein!
Horjua sinneppäin —
Nytpä mä voijan kulkuini ja kielein,
Kaikki jäsenein.
Hurraapa huuta!
Nyt ei ouk muuta —
Koatak laskuun, hoi!
Nytpämä voinnun,
Luonnun ja toinnun —
Enkä pelkeä noi…
Tuok tänn' viinaisi!
Kiitos kultaini. —
Moattuais, kiitän! — kostelen niitä,
Jotkapa häissäis joi;
Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!
Siihen hirren toi. —
Voimaisi kiitän,
Tekojais siitten, — —
Vanha isäni!
Jospa ma taisimm'
Tavata, saisimm'
Ryypeä viikonki.
Tottapa juovuksiin —
Joutuisit moar' niin!
N:o 52.[62]