Niin läksi levollen, torasta voan,
Suutari Kaukoisen vaimo;
Siin', kussa kuoppaan nyt kurkistellaan,
Kaipaat sa, kultain, tuo vainoo,
Hään tänäin joukostaan erkautui pois —
Eik' yksikään mielytteä meitä nyt vois'
Hään pulloimme täytteä kyll' taisi!
Janotti häntä! toi itekkin sois'
Juuvak niin paljon kuin saisi.
N:o 55.[65]
Maineheita muista maista.
(Fredmans Epistel, N:o 22).
"Glasen darra mellan knogen. Håll i glaset, du är mogen". etc.
Sulo-Suopainen luonto usseen levittelööpi, lämpöisissä maissa, kaikin kallihimmatki lahjansak; vaikka ihmiset siellä eivät voik kalpeita kasvojansakkaan kaunistaa sillä purpuraisuuella, jolla siellä hellästi loistavaiset kukkaiset, jo oamusta päiveä, punertaavat. Kaunokaisia neitsykäisiä nähhään heissä toisinaan viskoavanki vielä helmiänsäkki koskihin kuohuvaisiin. Viskoovan — sanonko ma? Niin moar' teköövättenki, lumi-karvan-valkoisilla sormillansak; jotka ovat itäläisten helmiä monta loistavampia. Nuoki kulta-kalat Kiinan moassa kohotteleiksen, tulikiven-karvaisessa höyryssä, silkko-sinisistä katiskoista, niottu ruusun-punaisilla nauha-käppyröillä. — Mitäs mä? Pelto-miehetki rikkaassa Indiassa — pienissä, loistavaisissa, liivilöissään, — ovat milt'ei verrattavina niihin hopeisihin tähkäpäihin, joita kulta-sirpillänsäk leikkuuttaavat. Juoma-astiansakki, puroilla siellä porisevilla, löytyy ylösnostettuna Kastanjin puihen latvoihin, konstillisesti kurotuilla esi-riipuilla. Paimen-tyttölöitä, verhoitettu silkillä ja härmyllä, kiikkuu, helmekkäisillä hattu-varjoillaan, pomeransin puissa, ja lieventää ilmassa mieluisia eänelmiänsäk. Siellä maksaa lasi Iso-Mogulin mainittavata ilta-sikunata (savi-viinaa) noin kymmenänen osan venäjän tenkaa! ja sitä Keisarillista kallista kusiais-viinaa, jota kusiaisista keitetään — ja jolla vieraita lähettiläisiä ravitaan, heijän sieltä pois-lähtässään — soahaan, puolella kopeekalla, niin paljon, veli-kulta, jotta:
Lasit soivat kouriissansak. —
Keisar, itek, hovissansak,
Kaiket päivät, oitistansak,
Ompi huhkiasansak.
Venuksen viina, ja Persiko,
Sielläki korvessa kasvaa.
Onhan tuo koko perkelettä, veli-kullat!
Punaisessa kauhtanassa
Istuupi hään vaippahassa;
Kansa kaikki, polvillansak,
Juopi pullojansak.
Mitähän silloin teköö? Juo!
Juopipa juovuksissansak.
Veli-kullat! Aulin-tapainen, moni-satoinen, luonto levittelööpi usseen vielä nytki kalliimmat lahjansak. Soas täst! Avuksi Jumala!
N:o 56.[66]