— Tietysti siitä oli meille hauskuutta! pojanlurjukset vastasivat yhteen ääneen.
— Ja mitä hauskuutta?
— Saimme sinut karkaamaan koulusta ja lähtemään kanssamme. Etkö sinä häpeä päivät päästään kulkea noin säännöllisesti koulussa ja istua tarkkaavaisena tunnilla? Etkö häpeä lukea niin ahkerasti kuin aina teet?
— Mitä se teihin kuuluu jos luen tai en?
— Kuuluu paljonkin, sillä sen vuoksi me joudumme huonoihin väleihin opettajan kanssa.
— Miten niin?
— Sillä ahkerat oppilaat asettavat aina varjoon ne, joilla ei ole halua lukea, niin kuin meillä ei ole. Ja me emme tahdo joutua varjopuolelle. Meilläkin on itsetuntomme.
— Ja mitä pitäisi minun tehdä ollakseni teille mieliksi?
— Sinun pitää niin kuin meidän vihata koulua, läksyjä ja opettajia, meidän kolmea pahinta vihollistamme.
— Mutta jos edelleenkin tahdon olla ahkera?