Hän astui askeleen taaksepäin ja suuntasi aika potkun porttia vasten. Hän teki sen niin kiivaasti, että puoli jalkaterää upposi puun sisään ja turhaa oli koettaa saada sitä pois. Jalka oli sinne sisään painunut kuin kiinni taottu naula.
Ajatelkaa Pinocchio parkaa! Hänen täytyi siinä viettää yönsä, toinen jalkansa maassa ja toinen ilmassa.
Aamulla päivän koittaessa avautui portti vihdoinkin. Tämä erinomainen etanaelukka oli tarvinnut ainoastaan yhdeksän tuntia kulkeakseen neljännestä kerroksesta alas kadulle. Todellakin se oli nopeaa kulkua!
— Miksi makaat siinä toinen jalka oveen likistettynä? hän kysyi nauraen marionetilta.
— Minulle on tapahtunut onnettomuus. Koetapas, pieni soma etanani, jos onnistuisit saamaan jalkani irti.
— Poikaseni, siihen tarvitaan nikkarin apua, minä en ole milloinkaan ollut nikkarin opissa.
— Puhukaa haltijattarelle minun puolestani!
— Haltijatar nukkuu, eikä häntä saa häiritä.
— Mutta miten minä jaksan tässä olla koko päivän porttiin naulittuna?
— Huvittele itseäsi laskemalla muurahaisia, jotka kulkevat tiellä!