Kun tappelu loppui, Antton-mestarilla oli kaksi naarmua muiden lisäksi nenällään ja toisella kaksi nappia vähempi takissaan. He sopivat taas keskenään ja vannoivat pysyvänsä ystävinä elämänsä loppuun asti.
Geppetto otti kuitenkin oivallisen puupalasen kainaloonsa, kiitti
Antton-mestaria ja astui ontuen kotiinsa.
III
Kotonansa Geppetto alkaa heti veistellä marionettiansa ja antaa hänelle nimeksi Pinocchio. Marionetin ensimmäiset kujeilut.
Geppetto asui pienessä kellarihuoneessa, jonne valo tuli porraskäytävästä. Huonekalut olivat yksinkertaisinta laatua: ontuva tuoli, huono sänky ja rikkonainen pöytä. Peräseinällä leimusi iloinen takkavalkea, mutta se olikin vain maalattu ja sen yläpuolelle hän oli maalannut myös padan, joka hauskasti kiehui ja josta kohosi savupilvi, ja se näytti aivan oikealta savulta.
Kotiin tultuaan Geppetto otti heti esille työkalunsa ja alkoi veistää ja vuoleskella marionettiansa.
— Minkähän nimen hänelle annan? hän kyseli itseltään. Niin, minäpä nimitän hänet Pinocchioksi. Se nimi tuottaa hänelle onnea. Olen tuntenut kokonaisen Pinocchio-nimisen perheen: isä Pinocchion, äiti Pinocchion ja Pinocchio-lapsukaiset ja kaikki he tulivat mainiosti toimeen. Rikkain heistä kuljeskeli kerjäämässä.
Keksittyään nimen marionetillensa hän alkoi työskennellä oikein tosissaan. Ensiksi hän vuoli tukan ja sitten otsan ja sitten silmät.
Mutta ajatelkaapas hänen hämmästystään, kun silmät olivat valmiit ja hän huomasi että ne liikkuivat ja lakkaamatta katsoivat häneen.
Geppettoa melkein suututti, kun nuo kaksi puusilmää aina seurasivat häntä ja hän sanoi harmistuneena: