— Ilkeät puusilmät, mitä te minua katsotte?
Kukaan ei vastannut.
Silmien jälkeen hän alkoi veistellä nenää, mutta tuskin se oli valmis, niin se alkoi kasvaa kasvamistaan ja parin minuutin kuluttua oli nenä niin pitkä, ettei sillä loppua tuskin ollutkaan.
Geppetto-parka koetti katkoa sen poikki, mutta mitä enemmän hän veisti ja vuoli, sitä pitemmäksi tämä nenäkäs nenä venyi.
Nenän jälkeen oli suun vuoro. Tuskin suu oli valmis, niin se jo alkoi nauraa ja pilkata häntä.
— Lakkaa nauramasta! Geppetto sanoi loukkaantuneena, mutta hän puhui kuin seinälle.
— Lakkaa nauramasta, sanon minä sinulle! hän huusi uhkaavalla äänellä.
Silloin suu lakkasi nauramasta, mutta pisti sensijaan ulos kielen.
Kotirauhan säilyttämiseksi Geppetto ei ollut sitä huomaavinaan, vaan jatkoi työtään. Suun jälkeen hän vuoli leuan, sitten kaulan, sitten olkapäät, vatsan, käsivarret ja kädet.
Tuskin kädet olivat valmiit, niin jo Geppetto tuntee tekotukkaansa nostettavan päästään. Hän katsahtaa ylös ja mitä hän näkeekään? Totisesti hän näkee oman keltaisen tekotukkansa marionetin käsissä.