— Mikä ihana maa! Pinocchio toisti ja hänen täytyi sylkäistä paljaasta ihastuksesta. Mutta sitten hän soimasi itseään ja sanoi hyvin kiireesti ja hätäisesti:

— Ei, hyvästi nyt totisesti ja onnea matkalle!

— Hyvästi!

— Milloin lähdette?

— Aivan pian.

— Vahinko! Jos ei viipyisi tuntia enempää lähtöönne, olisin melkein valmis odottamaan.

— Mutta entä haltijatar?

— Nyt olen jo myöhästynyt… ja on samantekevää tulenko kotiin yhtä tai kahta tuntia myöhemmin.

— Pinocchio parka! Entä jos haltijatar sinua toruu?

— Torukoon vaan! Kylläpähän tyyntyy, kunhan on aikansa torunut.