Heidän näin puhuessaan molemmat kaatuivat suinpäin lattialle ja alkoivat juosta nelinkontin ympäri huonetta. Ja heidän juostessaan muuttuivat heidän käsivartensa etujaloiksi, heidän kasvonsa piteni turvaksi ja selkänsä peitti vaaleanharmaa karva, jossa siellä täällä näkyi tummempia kohtia.
Mutta tiedättekö mikä silmänräpäys oli pahin näille onnettomille? Pahin ja nöyryyttävin oli se silmänräpäys, jolloin he huomasivat hännän alkavan kasvaa ulos takaapäin. Häpeän ja tuskan valtaamina heidän teki mielensä itkeä ja valittaa kohtaloaan.
Mutta sen he olisivat saaneet olla tekemättä! Sillä valitusten ja vaikerrusten sijaan heiltä pääsi aasinammunta, he huusivat molemmat kuin aasit: j-a, j-a, j-a!
Samassa joku koputti ovelle ja ääni ulkopuolelta sanoi:
— Avatkaa! Minä olen pikkumies, se vaunukuski, joka toi teidät tähän maahan. Avatkaa heti, muuten varokaa itseänne!
XXXIII.
Aasiksi muuttunut Pinocchio tarjotaan kaupaksi ja sirkustirehtööri ostaa hänet, opettaen hänet tanssimaan ja hyppäämään tynnyrivanteen läpi. Mutta eräänä iltana hän rupeaa ontumaan ja joutuu toiselle omistajalle, joka aikoo tehdä rummun hänen nahastaan.
Kun pikku mies huomasi, ettei ovea avattu, potkaisi hän sen äkäisesti auki, aivan selko selälleen ja astui sisään huoneeseen. Pinocchiolle ja Kynttilälle sanoi hän tavallisella imelällä äänellään:
— Mainiosti pojat! Hyvin huusittekin, minä tunsin teidät heti äänestä ja sen vuoksi tulinkin tänne.
Aasiparat seisoivat aivan hiljaa hyvin nolon näköisinä, päät alaspainuneina, korvat lerpallaan ja häntä koipien välissä.