Sitten hän otti suunsa täyteen silppuja ja niitä pureksiessaan hän tuli siihen tulokseen, että olkisilput eivät ollenkaan maistu milanolaiselta riisikeitolta tai napolilaiselta makaronilta.
— Kärsivällisyyttä vaan! hän toisti jatkaen pureksimistaan. — Jos vain onnettomuuteni olisi opiksi kaikille tottelemattomille pojille, joilla ei ole halua lukea! Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä vaan!
— Vähät kärsivällisyydestä! isäntä huusi, tullen samassa talliin. — Vai luuletko sinä pikku aasini, että minä olen ostanut sinut tänne vaan syömään ja juomaan? Minä olen ostanut sinut tienatakseni sinulla rahaa. Ylös siitä ja joutuin! Tule kanssani sirkukseen, niin minä opetan sinut hyppäämään tynnyrivanteen läpi ja murtamaan silkkipaperipyörylät päälläsi ja tanssimaan valssia ja polkkaa takajaloillasi.
Pinocchio-paran täytyi joko hyvällä tai väkisin oppia kaikki nämä kauniit temput, mutta tähän tarvittiin kolmen kuukauden oppiaika ja niin monta piiskan lyöntiä, että karvat lähtivät hänen selästään.
Vihdoinkin koitti päivä, jolloin isäntä voi ilmoittaa antavansa erinomaisen ja todella harvinaisen esityksen. Eriväriset ilmoitukset, joita oli naulattu katujen kulmiin, kuuluivat näin:
Suurenmoinen Juhlaesitys
tänä iltana
ERINOMAISIA ILMAHYPPYJÄ JA HÄMMÄSTYTTÄVIÄ TAIDETEMPPUJA
esittävät
Sirkuksen kaikki taiteilijat ja sirkuksen kaikki hevoset