— Mutta voidakseni mennä kouluun tarvitsisin hiukan vaatteita.
Geppetto, joka oli niin köyhä, ettei hänellä ollut penniäkään taskussa, teki nyt hänelle puvun kukikkaasta paperista, kengät tuohesta ja pienen hatun leivänkuoresta.
Pinocchio juoksi heti peilailemaan itseään pesuvatiin, joka oli täynnä vettä ja ihastui niin itseensä, että hän sanoi rehennellen:
— Minä olen aivan hienon herran näköinen.
— Tosiaankin, Geppetto sanoi, — mutta älä unohda että katsotaan puvun siisteyteen eikä vaan kauneuteen.
— Niin mutta kuulepas, huudahti marionetti, — mitä kouluun tulee, niin minulta puuttuu vielä kaikkein tärkein.
— No, mikä sitten?
— Aapiskirja.
— Siinä olet oikeassa. Mutta mistä se saadaan?
— Sehän on hyvin yksinkertainen asia, sen ostan kirjakaupasta!