— Entä rahat?
— Minulla ei ole penniäkään.
— Eikä minullakaan, kiltti vanhus sanoi hyvin surullisen näköisenä.
Ja vaikka Pinocchio oli maailman iloisin poika, tuli hänkin surulliseksi, sillä silloin kun köyhyys todellakin on puute, tuntevat sen lapsetkin.
— Odotapas! Geppetto huudahti äkkiä, nousi ylös, puki ylleen vanhan sarkatakkinsa, jossa ei ollut juuri muuta kuin paikkoja ja kiiruhti ulos.
Vähän ajan perästä hän palasi takaisin kädessään aapinen pojalleen, mutta takkia ei hänellä enää ollut. Ukko parka oli aivan paitahihasillaan ja ulkona satoi lunta.
— Mutta takkisi, isä?
— Sen olen myynyt.
— Minkä tähden sen möit?
— Sillä minun oli kuuma.