— Mutta mitä sinä teet näillä mailla? kysyi kettu marionetilta.
— Minä odotan isääni, joka voi saapua minä hetkenä tahansa.
— Entä kultarahasi?
— Ne ovat yhä vielä taskussani, paitsi sitä yhtä, jolla maksoin illallisenne "Punaisen kravun" majatalossa.
— Ja ajattelepas, että sinulla huomenna voisi olla kaksituhatta kultarahaa näiden neljän sijasta. Miksi et seuraa neuvoani? Miksi et kylvä niitä Ihmeniitylle?
— Tänään en mitenkään voi mennä sinne, mutta joskus muulloin.
— Silloin se jo voi olla myöhäistä! sanoi kettu.
— Miten niin?
— Niin, sen niityn on eräs korkea-arvoinen herra ostanut ja huomisesta asti ei hän salli kenenkään kylvää sinne rahoja.
— Mitenkä pitkä on täältä Ihmeniitylle?