— Mikäs teidät tänne toi, ystäväni Geppetto?
— Omat jalkani. Tietäkää, mestari Antton, minä olen tullut tänne pyytämään teiltä jotakin.
— Teidän palvelijanne, nikkari vastasi ja nousi polvilleen.
— Aamulla pälkähti mieleeni aatos.
— Antakaapas kuulua!
— Olen ajatellut veistää itselleni puunuken, kauniin marionetin, joka osaa tanssia ja taistella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. Aikomukseni on lähteä maailmaa kiertelemään tämän marionetin kanssa, tienaamaan sillä leipäni ja viinitilkan vielä lisäksi. Mitä sanotte tuumastani?
— Mainiota, Polendina! vieno ääni samassa huusi, mutta kukaan ei tiennyt mistä se kuului.
Kun isä Geppetto kuuli itseään kutsuttavan Polendinaksi, tuli hän suuttumuksesta punaiseksi kuin kukko ja ryntäsi aivan raivostuneena nikkaria kohti:
— Miksi pilkkaatte minua?
— Kuka teitä pilkkaa?