Hänen kasvonsa olivat aivan kuin muuttuneet, nenännipukkakin, joka tavallisesti oli sinipunainen, oli nyt pahasta pelästyksestä tullut aivan tummansiniseksi.
II
Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle, joka lupaa veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken, joka osaa tanssia ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa.
Samassa ovelle koputettiin.
— Astukaa sisään, astukaa sisään! nikkari sanoi, joka ei vielä jaksanut nousta ylös.
Silloin astui verstaaseen pieni ketterä ukko, nimeltä Geppetto. Kun katupojat oikein tahtoivat häntä ärsyttää, antoivat he hänelle haukkumanimen Polendina, sillä hänen kellertävä tekotukkansa muistutti eräänlaista maissikakkua, jota italialaiset kutsuvat Polendinaksi.
Geppetto oli hyvin pikavihainen. Voi sitä, joka rohkeni häntä kutsua Polendinaksi! Heti hän raivostui kuin villipeto, eikä häntä saanut millään asettumaan.
— Hyvää päivää, mestari Antton, Geppetto sanoi. — Mitä te siellä lattialla teette?
— Opetan tässä muurahaisille kertomataulua.
— Onneks' olkoon.