ALFRED DE MUSSET

LUKIJALLE

Tää kirja koko nuoruuteni sulkee, ma melkein tietämättäni sen tein, se elämäni lailla yössä kulkee, sen kirjoitin ja itkin itsellein.

En vala menneisyyttä muotoon uuteen: niin vaihtuu ihminen kuin virran vuo. Sa runorukka, jääpä ikuisuuteen, sun vieköön Luoja ystävien luo.

Sa outo lukija, ken lienetkin, ah, lue ihmis-suurin sydämin ja varo liioin mua soimaamasta:

Näät ensi säkehissä lapsen vain ja sitten surut nuoruus-unelmain, ja viimeisissä miehuus alkaa vasta.

LAULU

Sain heikolle sydämelleni sanelemaan: Sulla lemmitty on, se eikö jo vihdoin riitä? Jos alati aiot ottaa ja jättää niitä, saat ikäsi kaiken kaihossa kulkea vaan.