— "Hirtettyämme hänet ensin."
— "Vaan kuka teitä käski häntä hirttämään?"
— "Vähän joka mies, teistä itsestä alkaen. Sanoittehan, että meidän piti panna hänet varmaan paikkaan."
— "Nyt hän ainakin on varmassa paikassa!" Troussecaille arveli. "Nämä herrat kysyivät neuvoa minulta, eikä meillä ollut mitään parempaa tehtävää aikamme kuluksi… Minä tunnen sitä tointa hiukkasen… Seurattiin minun neuvojani, ja totta tosiaan, sen pahempi Galazzo'lle, lähtipä hän tästä mailmasta niin että saakeli perään soitti!"
XXIV.
Renato Lothringilainen.
Seuraavana päivänä Lothringin nuori herttua tuolla muodolla, joka teki hänen rakastetuksi kaikilta, ojensi kätensä Villon'ille, ja kutsui häntä ystäväkseen.
Jolanda herttuatar oli myöskin saapuvilla; hänen hellä katsantonsa ja lempeä hymynsä runoilijalle sanoivat:
— "Minä olen pitänyt sanani … ja te näette, että olen tytyväinen."
— "Mutta", hänen poikansa lausui, "enhän voi mitään ilman kuninkaan apua."