— "Myöhemmin; kun jänis on syöty."
Jänis meni makoiseen suuhun, hartaan hiljaisuuden vallitessa. Kun vihdoin Troussecaille'n ruokahalu oli tydytetty, mutta uteliaisuus yhä vireillä, hän sanoi Villon'ille:
— "Mestari, lupasittehan jotakin?"
— "Mitä sitten?"
— "Kun jänis on syöty, sanoitte."
— "Niin oikein, nyt muistan."
— "No niin! jänis on mennyt…"
— "Me te'emme samoin. Matkaan nyt!"
Ensimäinen puoli tuntia vieri ja sen kuluessa karkulaisemme astuivat tavallista vinhempää, katsoen tuon tuostakin taaksensa vielä paremmaksi vakuudeksi, ett'ei heitä seurattaisi ja ett'ei siis heidän tietänsä kukaan voisi ilmiantaa.
Kun tämä pelko oli poistunut, heidän käyntinsä vähitellen itsestään hiljeni.