— "Hiljaa!" Troussecaille'n ääni ulkona käski, "kuulenpa kovaa melua pihalta."
— "Ja minä käytävästä", Villon jupisi, painaen kiiruimman kautta silmänsä avainreikään.
Se mitä hän nyt näki varmaankin häntä kovin kauhisti; sillä hän viskasi heti kyökin poikki yhdellä ainoalla harppauksella ja oli samassa yhdellä hyppäyksellä uunin päällä.
Baillevent oli siellä jo myöskin, ihan valmiina seuraamaan Malpaye'a, joka nyt, kun ei enää ollut mitään kuroitettavaa, itse par'aikaa kiipesi ulos ikkunasta.
— "Nokat ja kollot!" runoilija huudahti, "laitatteko luunne tieltä!"
Ja antaakseen heille enemmän kiirettä, hän käytti molempien vartaidensa kärkiä tutkaimina.
Aika jo olikin. Ovi aukeni ja sisään astui Gringonnaux.
Mahdotonta on kuvata porvari paran hämmästystä ja kauhistusta.
Hänen kyökkimestarinsa karkasi akkunasta.
Vieläpä enemmän kuin mestari: itse päivällinenkin!