"Teidän pitää kohta tavata toistanne. Hänen käy varmaan mieleksi saada tuttavuutta teidän kanssa rakentaa, ja luulen myös voivani ennustaa, että teillekin käy yhtä mieleksi päästä hänen tuttavaksi. Varmaan ette ole kauan asuneet täällä Lontoossa herra Obenreizer?"
"Vasta näinä päivinä olen ottanut vastaan tämän asioitsija-sijan."
"Mamseli, veljentyttärenne — — ei ole — ei ole vielä naitu?"
"Ei ole."
Yrjö Vendale katseli ympärillensä ikäänkuin etsiäkseen jotaan merkkiä hänen läsnäolostansa.
"Onko hän oleskellut Lontoossa?"
"Hän oleskelee Lontoossa."
"Milloin ja missä saisin kunnian itse tervehtiä häntä?"
Poistaen tuon sumun kasvoiltansa, ja, niinkuin ennenkin, likistäen vieraansa kyynäspäitä, sanoi herra Obenreizer haluttomasti:
"Seuratkaa minua porrasta ylös!"