"Minä kummastuin niin ensiksi", lausuin minä, toivottaen häntä tervetulleeksi kaikella sillä sydämellisyydellä, joka minulla oli, "että tuskin sain sanaa sanotuksi sinua tervehtiäkseni, Steerforth".
"No, minun näkyni on terveellinen kipeille silmille, niinkuin
Skotlantilainen sanoo", vastasi Steerforth, "ja niin on sinunkin
näkysi, Tuhat-ihanainen, täydessä kukoistuksessasi. Kuinka jaksat, sinä
Bacchin palvelia?"
"Minä voin sangen hyvin", sanoin minä; "enkä ole ollenkaan Bacchin palvelia tänä iltana, vaikka myönnän, että minulla on ollut kolme vierasta".
"Jotka kaikki minä kohtasin kadulla ja kuulin ääneen laskevan sinun kiitostasi", vastasi Steerforth. "Kuka tuo meidän ystävä polvihousuissa on?"
Minä annoin muutamilla sanoilla hänelle parhaat selitykset Mr. Micawber'ista, mitä suinkin voin. Hän nauroi sydämellisesti minun heikkoa kuvaani tästä gentlemanista ja sanoi, että hän oli mies, joka ansaitsi tuntemista, ja että hänen täytyi oppia tuntemaan hänet.
"Mutta kenen sinä luulet meidän toisen ystävän olevan?" kysyin minä vuorostani.
"Jumala tiesi", lausui Steerforth. "Ei suinkaan mikään surunaama, toivon minä? Minusta hän vähän näytti siltä".
"Traddles!" vastasin minä riemuisena.
"Kuka se on?" kysyi Steerforth huolimattomalla tavallansa.
"Etkö sinä Traddles'ia muista? Traddles'ia vanhassa huoneessamme Salem
House'ssa?"