Minä katselin uudestaan tohtori Mell'm nimeä, iloisena, että näissä onnellisemmissa oloissa olin tuntenut Mr. Mell'in, tuon ennen niin sorretun apu-opettajan Middlesex'in esivaltalaiseni luona, kun Mr. Peggotty, osoittaen toista paikkaa sanomalehdessä, johdatti silmäni omaan nimeeni, ja minä luin näin:
"DAVID COPPERFIELD'ILLE, ESQUIRE'LLE",
"Etevälle Kirjailialle".
"Rakas Sir!"
"Vuosia on kulunut siitä, kuin minun oli tilaisuus omin silmin katsella niitä kasvonjuonteita, jotka melkoinen osa sivistyneestä mailmasta nyt mielikuvituksessaan hyvin tuntee".
"Mutta, rakas Sir, vaikka (asianhaarojen kautta, joihin en ole voinut mitään) olen eroitettu personallisesta yhteydestä nuoruuteni ystävän ja kumppanin kanssa, olen aina huomannut hänen korkean lentonsa. Enkä minä ole estetty,
"Vaikk' aallot hurjat välillämme kuohuu" (Burns),
ottamasta osaa niihin hengellisiin juhla-aterioihin, joita hän on levittänyt eteemme".
"Sentähden en voi sallia, että eräs henkilö, jota me kumpikin kunnioitamme ja arvossa pidämme, lähtee täältä, käyttämättä, rakas Sir, tätä julkista tilaisuutta kiittää teitä omasta puolestani, ja minä rohkenen lisätä, kaikkien Port Middlebay'n asukkaitten puolesta siitä nautinnosta, jonka olette meille hankkineet".
"Jatkakaat, rakas Sir! Te ette ole tuntematon täällä, teitä ei pidetä vähässä arvossa. Vaikka 'kaukaisina', emme ole 'ystävättömiä', 'raskasmielisiä' eikä (minun sopii lisätä) 'tylsiä'. Jatkakaat, rakas Sir, kotkanlentoanne! Port Middlebay'n asukkaat ainakin uskaltanevat katsella sitä ihastuksella, mieli-halulla, opiksensa!"