"Kun hän on niin hyvä", selitti Paul. "Ei kukaan ole sellainen kuin
Florence."
"No niin", tokaisi rouva Pipchin lyhyesti, "eikä kukaan ole luullakseni sellainen kuin minä".
"Eikö tosiaankaan?" kysyi Paul kumartuen eteenpäin tuolissaan ja katsoen häneen hyvin kiinteästi.
"Ei", vastasi vanhus.
"Sepä on hauskaa", huomautti Paul hieroen miettiväisenä käsiään. "Se on kerrassaan hyvä asia."
Vanha rouva ei uskaltanut kysyä häneltä miksi, sillä hän pelkäsi saavansa jonkin perin masentavan vastauksen. Mutta hyvittääkseen loukattuja tunteitaan hän kiusasi nuorta Bitherstonea maatamenoon asti, niin että poika alkoi samana yönä suunnitella Intiaan palaamista maanteitse ja kätki illallisestaan neljänneksen leipäosuutta ja kappaleen Hollannin juustoa matkaeväittensä alkuvarastoksi.
Rouva Pipchin oli hoitanut ja kasvattanut pikku Paulia ja hänen sisartaan melkein kaksitoista kuukautta. Kaksi kertaa he olivat käyneet kotonaan, mutta viipyneet siellä vain jonkun päivän kerrallaan, ja säännöllisesti he olivat tehneet joka viikko vierailun isänsä luo Brightonin hotelliin. Vähitellen Paul oli vahvistunut eikä lopulta enää tarvinnut vaunujaan, mutta hän näytti vielä hennolta ja laihalta ja oli yhä samanlainen varhaisvanha, tyyni, uneksiva lapsi, jollaisena hänet oli ensin luovutettu rouva Pipchinin hoitoon. Eräänä lauantai-iltapäivänä hämärissä hämmästyttiin lastenhoitolassa aika lailla, kun ilmoitettiin herra Dombeyn odottamatta tulleen tapaamaan rouva Pipchiniä. Arkihuoneen asukkaat pyyhälsivät heti yläkertaan kuin pyörremyrskyn siivillä, ja sittenkun sänkykamarin ovia oli paukutettu monta kertaa ja juostu edestakaisin ja rouva Pipchin oli tyynnyttänyt hämminkiään vähän mukiloimalla nuorta Bitherstonea, pimensi arvokkaan vanhan rouvan musta puolisilkkipuku vierashuonetta, jossa Dombey katseli poikansa ja perillisensä tyhjää nojatuolia.
"Kuinka voitte, rouva Pipchin?" kysyi Dombey.
"Kiitos", vastasi rouva Pipchin, "voin aika hyvin, asianhaaroihin nähden".
Hän käytti aina tuollaista lausetapaa, joka tarkoitti: hänen hyveisiinsä, uhrauksiinsa j.n.e. nähden.