"Kuuleppas, Sol-eno", sanoi Walter pistäen päänsä sisään ovesta.
"Siinä sinä taas olet", sanoi Solomon.
"Miltä hän nyt näyttää?"
"Nukkuu ihan rauhallisesti", vastasi Solomon.
"Sepä erinomaista! Nyt minä lähden."
"Toivottavasti", mutisi Solomon itsekseen.
"Kuulehan, Sol-eno", virkkoi Walter, ilmestyen taas ovelle.
"Tuossa hän taas on", sanoi Solomon.
"Me tapasimme kadulla nuoremman Carkerin kummallisempana kuin koskaan ennen. Hän sanoi minulle hyvästi, mutta seurasi meidän jäljessämme tänne asti — se vasta oli ihmeellistä! Kun saavuimme tähän ulko-ovelle, katsahdin taakseni ja näin hänen menevän rauhallisesti pois kuin palvelijatar, joka oli saattanut minut kotiin. Miltä tyttö näyttää, eno?"
"Samanlaiselta kuin ennenkin, Wally."