DOMBEY JA POIKA II
Kirj.
Charles Dickens
Englanninkielestä suomentanut
Aino Tuomikoski
Kariston klassillinen kirjasto 34
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1925.
YHDESNELJÄTTÄ LUKU
Häät
Päivänkoitto hiipii tyynine, valjuine kasvoineen väristen kirkon luo, jonka alla lepää pikku Paulin ja hänen äitinsä tomu, ja katsoo sisään akkunoista. Kirkko on kylmä ja pimeä. Yö kyyristelee vielä kivilattialla ja hautoo mietteitään synkkänä ja raskaana nurkissa ja loukoissa. Kellotorni, joka kohoaa talojen yli esille ajan rannattomasta aallokosta sen vyöryessä säännöllisesti ja murtuessa ikuisuuden äärtä vasten, näkyy hämärästi kuin kivimajakka, joka ilmaisee, kuinka meri lainehtii. Mutta kirkon sisäpuolella aamunkoitto ei aluksi voi kurkistellessaan huomata mitään muuta kuin että siellä vielä on yö.