Tässä yhtyi keskusteluun majuri, joka oli tullut lausumaan jäähyväisiä naisille ja tuijotti rouva Skewtoniin halvaantuneilla silmillään niin epäitsekkään tyynesti kuin kuolematon olento ja sanoi:
»No mutta, madame, tehän ette ollenkaan pyydä vanhaa Joea käymään luonanne!»
»Kuka tuo on?» kysyi Kleopatra. Mutta kun Flowers taputti hänen hattuaan, näytti hänen muistinsa virkistyvän, ja hän lisäsi: »Te tarkoitatte kai itseänne, te paha ihminen!»
»Hiton kummallista», kuiskasi majuri Dombeylle. »Paha juttu. Ei ole koskaan pitänyt itseään kyllin lämpimänä.» Hän itse oli napittanut takkinsa kurkkuun asti. »No, ketä sitten J.B. tarkoittaisi Joella, jollei vanhaa Joe Bagstockia — Josephia — teidän orjaanne — Joea, hyvä rouva. Tässä! Tässä on se mies! Tässä ovat Bagstockin palkeet, madame!» huusi majuri lyöden rintaansa niin, että kajahti.
»Rakkahin Edit — Grangeby — se on kerrassaan eriskum», virkkoi
Kleopatra äreästi, »että majuri —»
»Bagstock! J.B.!» huusi majuri huomatessaan rouva Skewtonin tapailevan hänen nimeään.
»No, se ei tee mitään», sanoi Kleopatra. »Edith kulta, sinähän tiedät, etten ole koskaan voinut muistaa nimiä — mistä minä nyt taas pulminkaan? Niin, kerrassaan eriskum, että niin monet ihmiset tahtovat tulla tervehtimään minua. Enhän minä viivy kauan siellä, vaan tulen takaisin. He voivat tosiaankin odottaa paluutani!»
Samassa hän loi silmäyksen pöydän ympärillä istuviin ja näytti hyvin rauhattomalta.
»Minä en halua vieraita — en tosiaankaan kaipaa, vaan sensijaan vähän lepoa — ja muuta sellaista — sitä minä tarvitsen. Mitkään villieläimet eivät saa lähestyä minua, ennenkuin olen päässyt eroon puutumuksesta.»
Hän koetti entiseen tapaansa tyrkätä majuria viuhkallaan, mutta kaatoikin Dombeyn aamiaiskupin, joka oli toisella suunnalla. Sitten hän kutsui luokseen Withersin ja käski hänen huolehtia erikoisesti siitä, että hänen huoneessaan pantaisiin toimeen eräitä muutoksia ennen hänen paluutaan. Korjaustyöt piti toimittaa viipymättä, koska ei ollut laisinkaan tietoa siitä, kuinka pian hän tulisi takaisin, sillä hänen piti käydä tervehtimässä kaikenlaisia ihmisiä. Withers otti nämä määräykset vastaan kunnioittavasti ja takasi, että ne pantaisiin toimeen, mutta peräytyessään pari askelta näytti hänen olevan mahdotonta olla katsahtamatta omituisesti majuriin, joka ei voinut olla samoin katsahtamatta Dombeyhin. Tämä taas ei voinut olla katsahtamatta omituisesti Kleopatraan, joka ei voinut olla pudistamatta hattuaan toisen silmän päälle ja kalistelematta veistään ja haarukkaansa lautasellaan kuin olisi helistellyt kastanjetteja.