»Sanotteko sitä minun talouteni hoitamiseksi, hyvä rouva», virkkoi Dombey, »että annatte tuollaiselle henkilölle tilaisuuden tulla tänne puhelemaan minun kanssani! Herrasmies — omassa talossaan — omassa huoneessaan — ei ole turvassa palvelijan hävyttömyyksiltä!»
»Valitan sitä sydämeni pohjasta, herra Dombey», vastasi rouva Pipchin, jonka kovat harmaat silmät kiiluivat kostonhimosta, »mikään ei voi olla sopimattomampaa, mikään ei niin mene yli kaikkien rajojen ja yli ymmärryksen, mutta minun täytyy mielipahakseni sanoa, että tätä nuorta naista on mahdoton pitää kurissa. Neiti Dombey on pilannut hänet, eikä kukaan ole hänestä vastuussa. Hän tietää sen itse parhaiten», jatkoi hän terävästi ja pudisti päätään Susan Nipperille.
»Häpeä, letukka! Ulos täältä!»
»Jos huomaatte minun palveluksessani olevan ihmisiä, joita ei voi pitää kurissa», sanoi Dombey kääntyen jälleen tuleen päin, »niin luulisin teidän tietävän, mitä niille on tehtävä. Tiedätte kai, minkävuoksi olette täällä. Toimittakaa hänet pois!»
»Herra Dombey, minä tiedän, mitä on tehtävä», vastasi rouva Pipchin terävästi, »ja tietysti teenkin sen. Susan Nipper, tästä päivästä kuukauden päähän lähdette talosta», sanoi hän sähisten.
»Tosiaanko!» huudahti Susan ylpeästi.
»Niin», vastasi rouva Pipchin, »eikä siinä ole mitään nauramista, heilakka. Tahtoisinpa tietää, mitä naurun syytä siinä on. Heti ulos täältä!»
»Voitte luottaa siihen, että lähden heti», sanoi suulas Nipper.
»Olen palvellut tässä talossa nuorta emäntääni kaksitoista vuotta,
mutta en jää tunniksikaan sen jälkeen kun olen saanut erokäskyn
Pipchin-nimiseltä henkilöltä, uskokaa minua, rouva P.!»
»Hyvä on päästä eroon tuollaisesta hylystä!» sanoi raivostunut vanha rouva. »Pois täältä, tai käsken kantaa teidät ulos!»
»Minun lohdutukseni on», virkkoi Susan katsahtaen taakseen Dombeyhin, »että olen tänä päivänä puhunut palasen totuutta, joka olisi pitänyt kertoa jo kauan ennen ja jota ei voi mainita liian usein eikä liian selvästi ja jota eivät kaikki maailman Pipchinit yhteensä — toivoakseni ei heitä ole kovin paljon (tässä huudahti rouva Pipchin terävästi: »Ulos täältä!» ja neiti Nipper loi häneen samanlaisen katseen kuin aikaisemminkin) — voi tehdä sanomattomaksi, vaikka toitottaisivat irtisanomisia kokonaisen vuoden aloittaen kello kymmenen aamupäivällä eivätkä lopettaisi ennen puoliyötä ja kuolisivat uupumuksesta, mikä olisi oikea riemujuhla!»