"Häviöllä kolmenkymmenen vuoden ijässä!" virkkoi klientti. "Hm!"
"Ei häviöllä", vastasi Snitchey. "Niin pitkälle ette vielä ole ehtinyt, Tosin olette häviölle joutumaisillanne, se täytyy minun tunnustaa mutta kokonaan häviöllä ette vielä ole. Kun viisaasti hoitaa…"
"Sille minä vähättelen!" tiuskasi klientti.
"Herra Craggs", sanoi Snitchey, "olkaa hyvä ja antakaa minulle näpillinen nuuskaa! — Kiitoksia, sir!"
Kun nyt levollisena pysyvä lakimies, erinomaisen tyytyväisen näköisenä ja koko huomionsa asiaan kiintyneenä pani nuuskaa nenäänsä, rupesi klientti yht'äkkiä nauramaan ja luoden silmänsä ylös, lausui:
"Te mainitsitte hoitoa. Kuinka pitkä hoito olisi tarpeen?"
"Pitkäkö hoito?" virkkoi Snitchey, karistaen nuuskan jäännökset näpistänsä ja miettien tarkasti asiaa. "Teidän selkkautuneet asianne, sir… vaikka hyvissäkin käsissä… esimerkiksi Snitcheyn ja Craggsin… saattavat vaatia kuusi, seitsemän vuotta."
"Minun pitäisi nähdä nälkää kuusi, seitsemän vuotta!" sanoi klientti karvasmielisesti nauraen ja kärsimättömästi kohentaen itseänsä toiseen asentoon.
"Nähdä nälkää kuusi, seitsemän vuotta", vastasi Snitchey, "olisi todellakin hyvin tavatonta. Mutta voisittehan saada itsellenne toisen omaisuuden, kun sen ajan näyttelisitte itseänne rahan edestä… vaikk'en kuitenkaan luule teidän voivan sitä tehdä… sanon tämän omasta puolestani sekä Craggsin… enkä siis kehotakaan teitä siihen."
"Mihin sitten kehotatte minua?"