"Vai niin?" kertoi Scrooge. "Niin kai. Niin minäkin luulen. Tehkäät hyvin ja tullaat tänne."
"Se tapahtuu vaan kerran vuoteensa, sir", lausui Bob puollustuksekseen, kun hän ilmestyi vesi-säiliöstä. "Se ei saa tapahtua enään. Minä olin eilen hiukan iloinen."
"No, minä aion kertoa teille jotakin, ystäväni", sanoi Scrooge. "Minä en aio kärsiä tätä menoa enää. Ja sentähden", hän jatkoi, hypäten tuoliltansa ja tokaisten Bob'ia liiviin, että tämä horjahti takaisin vesi-säiliöön, "ja sentähden minä aion koroittaa teidän palkkaanne!"
Bob vapisi ja astui vähän likemmäksi linjaalia. Hän arveli hetken aikaa, joko hän löisi Scrooge'n kumoon sillä, pitäisi kiinni hänestä ja huutaisi ihmisiä pihalta tuomaan apua ja pakkotröijyä.
"Iloista joulua, Bob!" lausui Scrooge semmoisella vakavuudella, josta ei voinut erehtyä, kun hän taputti Bob'ia selkään. "Iloisempaa joulua, Bob, hyvä kumppanini, kuin minä olen antanut teille moneen vuoteen! Minä aion koroittaa teidän palkkaanne ja koettaa auttaa teidän rasitettua perhettänne, ja meidän täytyy keskustella teidän asioistanne juuri tänä iltana höyryävän joulu-bishoffimaljan ääressä, Bob! Lisätkäät puita pesään ja ostakaat toinen hiilikoppa, ennenkuin panette pilkun toisen i:n päälle, Bob Cratchit!"
Scrooge oli parempi, kuin hänen sanansa. Hän teki nämät kaikki ja äärettömän paljon lisäksi; ja Pikku Tim'ille, joka ei kuollut, oli hän toinen isä. Scrooge'sta tuli niin hyvä ystävä, niin hyvä isäntä ja niin hyvä mies, kuin hyvä vanha City koskaan tunsi, taikka mikään muu hyvä vanha kaupunki, pääkaupunki tai pikku kaupunki, hyvässä vanhassa mailmassa. Muutamat ihmiset nauroivat hänen muutostansa, mutta hän antoi heidän nauraa ja huoli vähän heistä; sillä hän oli kylläksi viisas tietämään, ettei mitään hyvää koskaan tapahtunut tämän maan päällä, jota eivät muutamat ihmiset ensi aluksi täyttä kurkkua nauraneet; ja tuntien, että senkaltaiset olivat sokeat jollakin lailla, katsoi hän sitä aivan yhtä hyväksi, että he väänsivät kasvonsa nauruun, kuin sairastaisivat tautiansa rumemmalla tavalla. Hänen oma sydämensä nauroi; ja siinä oli yltäkyllin hänelle.
Hän ei pitänyt sen koommin yhteyttä henkien kanssa, vaan noudatti elämässään alati täydellisen kohtuuden periaatetta; ja sitä hänestä aina sanottiin, että hän, jos kukaan kuolevainen, tiesi, kuinka viettää joulua hyvin. Kun vaan tätä todenteolla kävisi meistä, meistä kaikista, sanominen! Ja siis, niinkuin Pikku Tim muistutti, Jumala siunatkoon meitä jokaista!