"Vai niin, tuskin on luultavaa, että hän tulee tänä iltana, jätä kumminkin pöytä sillensä. Olen valmis neljännestunnin kuluttua."
Neljännestunnin kuluttua oli markiisi valmis ja istuutui yksin ylellisen ja oivallisen iltaruokansa ääreen. Hänen tuolinsa oli vastapäätä ikkunaa, ja hän oli syönyt soppansa ja oli viemäisillään lasillisen Bordeaux-viiniä huulilleen kun hän laski sen jälleen pöydälle.
"Mitä tämä on?" kysyi hän tyynesti, tarkasti katsellen mustia ja harmaita vaakasuoria viivoja.
"Mikä niin, Monseigneur?"
"Säleuutimien ulkopuolella. Avaa säleuutimet!"
Se tapahtui.
"Mitä se on?"
"Ei mitään, Monseigneur. En näe muuta kuin puita ja pimeätä."
Palvelija oli avannut säleuutimet ja katsonut ulos tyhjään pimeyteen ja seisoi nyt selkä pimeyteen, odottaen uusia käskyjä.
"Hyvä on", sanoi hänen järkähtämätön herransa. "Sulje ne uudestaan."