"Tämä on oivallista konjakkia, rouva!"
Ensimmäisen kerran siitä lausuttiin sellaisia kiitossanoja ja rouva Defarge tunsi tarpeeksi sen entisyyttä, ottaakseen niitä korviinsa. Mutta hän sanoi että konjakille tapahtui suuri kunnia ja tarttui jälleen kutimeensa. Vieras tarkasteli hänen sormiaan kotvasen, otti sitten tilaisuudesta vaarin ja katseli ympärilleen.
"Te olette taitava kutomaan, rouva."
"Olen tottunut siihen."
"Malli on myöskin kaunis."
"Siltäkö teistä näyttää", sanoi rouva, katsellen häntä hymyillen.
"Ihan totta, saanko kysyä, mihinkä tarkotukseen?"
"Ajanviettoa vain", sanoi rouva, yhä katsellen häntä hymyillen ja yhä vikkelästi kutoen.
"Sitä ei valmisteta käyttämisen varaksi?"
"Kuinka sattuu. Ehkäpä joskus tiedän mihin se sopii käytettäväksi. Jos niin käy — niin", sanoi rouva syvään hengittäen ja nyykäyttäen päätään mielistellen, "silloin käytän sitä."