"Se on Defarge", sanoi rouva. "Hiljaa isänmaanystävät!"
Defarge astui sisään hengästyneenä, otti päästään punasen lakin ja katseli ympärilleen. "Hiljaa kaikki!" sanoi rouva taas. "Kuulkaa häntä!" Defarge seisoi hengästyneenä, taustana kiihkeitä silmiä ja ammottavia suita, jotka olivat kokoontuneet ulkopuolelle. Kaikki viinituvassa olivat nousseet pystyyn.
"Alappas puhua mieheni. Mikä on tapahtunut?"
"Uutisia toisesta maailmasta."
"Kuinka niin?" sanoi rouva halveksivaisesti. "Toisesta maailmasta?"
"Muistatteko kaikki täällä vanhaa Foulonia, joka kehotti nälkään nääntynyttä kansaa syömään ruohoa ja joka kuoli ja meni helvettiin?"
"Kaikki muistamme hänet", huudettiin joka nurkasta.
"Uutiset kertovat hänestä. Hän on meidän joukossamme!"
"Meidän joukossamme!" huusivat kaikki taas. "Onhan hän kuollut?"
"Eikä ole kuollut. Hän pelkäsi meitä niin — ja syystä kyllä — että oli kuolevinaan ja sai komeat tekohautajaiset. Mutta hän on löydetty elävänä, piiloutuneena maalla ja on tuotu tänne. Näin hänet aivan nykyään kun hänet vietiin Hôtel de Villeen vankina. Sanoin että hänellä oli syytä peljätä meitä. Sanokaa nyt kaikki. Eikö hänellä ollut?"