Jaakko kolmas muistutti rauhallisesti:
"Katsokaa, rouva, te ajattelette häntä niin paljon."
Rakastettava Kosto lisäsi nauraen:
"Totta tosiaan! Ja te haluatte niin hartaasti nähdä häntä vielä kerran huomenna."
Carton seurasi rivejä ja sanoja sanomalehdessään hitaasti etusormellaan totisen ja hyvin tarkkaavaisen näköisenä. Kaikki seisoivat tiskin nojassa päät lähekkäin ja puhelivat hiljaa. Hetken vaitiolon jälkeen, jonka aikana he kaikki katsoivat häneen voimatta, kuten näytti, häiritä häntä jakobiinilehden innokkaassa lukemisessa, alkoivat he uudelleen puhella.
"Totta on mitä rouva sanoo", sanoi Jaakko kolmas. "Miksi pysähtyä?
Siinä on suuri voima siinä. Miksi pysähtyä?"
"Niin, niin", muistutti Defarge, "mutta johonkinhan sitä on pysähdyttävä. Kysymys on vain, mihin?"
"Perinpohjaiseen hävitykseen", sanoi rouva.
"Erinomaista!" vaakui Jaakko kolmas. Kostokin osotti innokasta mieltymystään.
"Hävitys on hyvä oppi ylimalkaan otettuna, vaimoni", sanoi Defarge hiukan levottomana; "en sano mitään sitä vastaan. Mutta tuo tohtori on kärsinyt paljon; te olette nähneet hänet tänään, te näitte hänen kasvonsa kirjoitusta luettaissa."