"Niin olikin. Mutta minut vangittiin uudestaan ja tuomittiin kuolemaan."
"Jos saan ajaa kanssanne, kansalainen Evrémonde, annatteko minun pitää teitä kädestä? En pelkää, mutta olen pieni ja hento ja se antaisi minulle enemmän uskallusta."
Kun nuo kärsivälliset silmät kohosivat hänen kasvoihinsa, näki hän niissä äkillisen epäilyksen ja sitten hämmästyksen. Carton puristi rasittuneita, riutuneita nuoria sormia ja vei ne huulilleen.
"Aiotteko kuolla hänen tähtensä?" kuiskasi tyttö.
"Ja hänen vaimonsa ja lapsensa tähden. Hiljaa! Aion."
"Oi muukalainen, annatteko minun pitää teidän urhoollisesta kädestänne?"
"Hiljaa! Annan, sisarparkani; viimeiseen asti."
* * * * *
Samat varjot, jotka lankeevat vankilan yli, lankeevat samana aikasena iltapäivänä kaupunginportin edustalla seisovan kansanjoukon yli, kun vaunut, jotka aikovat jättää Pariisin, ajavat esiin tutkittaviksi.
"Kuka tässä tulee? Kuka siinä on? Paperit!"