"Minkätähden!" toisti toinen. "Sepä myös tapa vastata kutsuihin.
Minkätähden! Huviksenne, seuran vuoksi, sen tiedätte ja kaiken muun."

"Enpä olisi koskaan luullut teitä seuramieheksi", sanoi Juho suoralla tavallaan.

"No, ei teitä kohtaan, näen ma, auta muu kuin totuus", lausui Tackleton. "Minkätähden siis! — Totta on, niinkuin teekestejä pitävät ihmiset sanovat, että te molemmat yhdessä, te ja vaimonne, olette hupaisen näköisiä. Me tiedämme paremmin, näette, mutta — —"

"Emme suinkaan mitään paremmin tiedä", keskeytti Juho, "mistä puhutte?" —

"No, niin! me emme tiedä paremmin", sanoi Tackleton, "siitä olemme yhtä mieltä. Olkoon niin, se on samantekevä. Aioin vain sanoa, että koska esiintymisenne on hupaista, niin vaikuttaisi seuranne kenties etuisasti tulevaan Tackletonin rouvaan. Ja vaikken luule hyvän vaimonne tässä kohden olevan oikein suopean minua kohtaan, ei hän kuitenkaan voi kieltäytyä edistämästä tarkoitustani, sillä hänen olemuksessaan on suloutta ja hauskuutta, joka miellyttää silloinkin kun hän on jäykkä. Lupaattehan tulla?"

"Olemme aikoneet viettää hääpäivämme kotona", sanoi Juho. "Kuusi kuukautta takaperin olemme sen toisillemme luvanneet. Luulemme näette, että kotona" — —

"Ha! mitä on 'kotona'!" huusi Tackleton. "Neljä seinää ja katto! — Miksette tapa tuota sirkkaa; minä ne aina tapan, minä en kärsi niiden tirskelehtimistä. — On sielläkin neljä seinää ja katto, missä minä asun. Tulkaa minun luokseni!"

"Te tapatte sirkkanne, hä!" lausui Juho.

"Minä poljen ne kuoliaaksi", virkkoi toinen uudelleen, tömistäen aika lailla kantapäällään lattiaa. "Lupaatteko siis tulla? Se on, näette, yhtä paljon teidän etunne kuin minunkin, että vaimot saavat kehottaa toisiansa rauhaan ja tyytyväisyyteen ja vakuuttaa toisillensa, ettei heillä muutenkaan voi olla parempaa oloa. Kyllä tunnen heidän luonteensa. Mitä toinen sanoo, sen on toinen heti valmis myöntämään. Heissä on semmoinen kilpailunhenki, että jos teidän vaimonne sanoo minun vaimolleni: minä olen onnellisin vaimo koko maailmassa, minulla on paras mies maailmassa ja minä rakastan häntä sydämestäni, niin heti kertoo minun vaimoni saman ja vielä enemmänkin teidän vaimollenne — ja melkein uskookin niin olevan."

"Luuletteko siis, ettei hän niin tee?" kysyi ajuri.