Aivan toivoton yritys. Nyt nimi tuli nelitavuiseksi. — Ei suinkaan se ole Tappitarver? — sanoi Barbox Veljekset, hieroen pahoilla mielin otsaansa hatulla.
— Ei! Ei se niin ole, — vastasi lapsi huolettomasti.
Kun hän nyt taas koetti saada tuota onnetonta nimeä suustaan, yrittäen kaikin voimin ääntää selvästi, niin siitä tuli vähintäin kahdeksan tavua.
— Taitaapa olla parasta, — virkkoi Barbox Veljekset toivottomasti alistuen, — että me lakkaamme yrittämästä.
— Mutta minä olen eksyksissä, — sanoi taas lapsi pistäen kätensä yhä syvemmälle matkustajan käteen, — ja sinä pidät huolta minusta, eikö niin?
Jos joku mies ikänä on ollut kahden vaiheilla, tuntien toiselta puolen sääliä ja toiselta puolen neuvotonta ällistystä, niin hän siinä tilassa oli. — Eksyksissä! — kertoi hän katsahtaen alas lapseen. — Minä varmaankin olen eksyksissä, enkä tiedä mihin mennä!
— Missä sinä asut? — kysyi lapsi, katsoen levottomasti häntä silmiin.
— Tuolla päin, — vastasi Barbox, osoittaen siihen suuntaan missä hänen ravintolansa piti olla.
— Eikö olisi parasta mennä sinne? — arveli lapsi.
— Tosiaankin, — vastasi hän, — enpä tiedä lieneekö parempaa neuvoa.