— Te olette hyvä ystävänne puhemies, — vastasi hän ylpeästi. — Matteon pitäisi olla hyvin kiitollinen teille. Te olette tehnyt enemmän kuin mitä hän ikänä on tehnyt teidän puolestanne.
— Antakaa minulle vastaus, Jumalan tähden, — huusin minä, — sallikaa minun mennä!
— Menkää tai viipykää miten tahdotte, Signor Inglese (herra
Englantilainen) — vastasi hän. Enhän minä teitä pidätä.
— Käskettekö minun lähteä?
— Beata Madre (Autuas Neitsyt), en suinkaan!
— Tahdotteko tulla vaimokseni, jos jään?
Hän purskahti suureen nauruun — iloiseen, pilkalliseen, sulosoivaan nauruun, joka helähti kuin hopeakello.
— Liian paljon te vaadittekin!
— Ei mitään muuta, kuin mitä te näinä viimeksi kuluneina viitenä, kuutena kuukautena olette antanut minulle syytä toivoa!
— Aivan samoin Matteokin puhuu. Aika ikäviä olette kumpainenkin!