»Mr Wobbler?» sanoi asiakas.
Molemmat herrat nauroivat vähän aikaa. Pyssynpiipun kiilloittaja ojensi piipun toiselle tarkastettuaan sitä ja huomattuaan sen olevan tyydyttävässä kunnossa; saatuaan huomionsa vahvistetuksi hän pisti pyssyn paikoilleen pöydällä olevaan koteloon, josta otti esille pyssynperän; tätä hän nyt alkoi, hiljaa vihellellen, kiilloittaa.
»Mr Wobbler?» sanoi asiakas.
»Mitä on asiaa?» kysyi nyt mr Wobbler, suu täynnä leipää.
»Tahtoisin tietää —» ja taas Arthur Clennam koneellisesti kertasi, mitä hän tahtoi tietää.
»En voi antaa teille tietoja siitä», huomautti mr Wobbler nähtävästi leipäpalallensa. »En ole milloinkaan kuullut siitä. Se asia ei ensinkään kuulu minulle. Parempi yrittää mr Cliven luona, toinen ovi vasemmalle seuraavassa käytävässä.»
»Ehkä hän antaa minulle saman vastauksen.»
»Hyvin luultavaa. En tiedä mitään asiasta», vastasi mr Wobbler.
Asiakas lähti tiehensä ja oli jo päässyt huoneesta, kun pyssynpiipun kiilloittaja kutsui häntä. »Hoi, herra!»
Clennam kurkisti ovelta.