Kolmen, neljän päivän kiinteän tarkkaavaisuuden avulla pääsi hän niiden asioiden perille, jotka hänen oli oleellisen tärkeätä tuntea. Mr Meagles oli koko ajan ulottuvilla ja aina valmis valaisemaan jokaisen hämärän kohdan kirkkaalla pienellä, vaakalautasten ja rahalapion ääressä sytytetyllä lyhdyllään. He sopivat keskenään siitä summasta, joka olisi kohtuullinen tarjota puolen liikeosuuden hinnaksi, ja kun mr Meagles avasi sinetöidyn paperin, johon Doyce oli merkinnyt hinta-arvionsa, huomattiin tämä vähän pienemmäksikin. Kun sitte Daniel palasi Lontooseen, oli asia jo miltei päätetty.
»Ja nyt minun on tunnustettava, mr Clennam», sanoi hän pudistaen sydämellisesti tämän kättä, »että vaikka olisin hakenut ylhäältä ja alhaalta liikekumppania, en luullakseni olisi löytänyt enemmän mieleni mukaista».
»Samaa sanon minä», vastasi Clennam.
»Ja minä sanon teille molemmille», lisäsi mr Meagles siihen, »että te sovitte hyvin yhteen. Te pidätte häntä aisoissa, Clennam, selvällä järjellänne, ja te, Dan, antaudutte kokonaan tehtäväänne —»
»Epäselvällä järjelläni?» arvaili Daniel, hymyillen tyyntä hymyään.
»Sanokaa sitä siksi, jos tahdotte — te tulette olemaan toistenne oikeana kätenä. Ja tässä annan minä, käytännöllisenä miehenä, oikean käteni teille molemmille.»
Kuukauden kuluttua oli kauppakirja tehty. Arthurille jäi senjälkeen yksityisomaisuutta vain vähän yli viisisataa puntaa; mutta hänelle avautui täten työtä ja menestystä lupaava ura. Ystävykset söivät yhdessä päivällistä tänä hyvien toiveiden päivänä; työpaja ja työpajan vaimot ja lapset viettivät vapaapäivää ja söivät päivällistä hekin; Bleeding Heart Yard söi myöskin päivällistä ja oli täynnä ruokaa. Kaksi kuukautta oli tuskin kulunut, kun Bleeding Heart Yard jo taas oli niin tottunut hätään ja puutteeseen, että pidot olivat unohtuneet; silloin ei yhtiössäkään näyttänyt olevan enää muuta uutta kuin ovenpieleen maalattu nimitaulu Doyce ja Clennam, ja Clennamistakin tuntui, että hän jo monta vuotta oli hoitanut liikkeen asioita.
Clennamin yksityisesti käytettäväksi varattu pieni konttori oli puusta ja lasista tehty huone pitkän työpajan toisessa päässä; paja oli täynnä höylä- ja ruuvipenkkejä, työkaluja, hihnoja ja pyöriä, ja kun höyrykone pani ne kaikki käyntiin ja kieppumaan, näytti siltä kuin niiden murhanhimoisena tarkoituksena olisi jauhaa liike nuuskaksi ja repiä talokin kappaleiksi. Katossa ja permannossa olevat isot luukut välittivät yhteyttä ylä- ja alapuolella olevien työpajojen kanssa ja lennättivät näköpiiriin valovasamia, jotka palauttivat Clennamin muistiin lapsuudenaikaisen kuvakirjan, missä samanlaiset valosäteet olivat Abelin murhan todistajina. Melu oli siksi kaukaista ja konttorihuoneesta erotettua, että se tuli vain kumeaksi työnhyrinäksi, jonka määräaikainen kilahdus ja tömähdys aina keskeytti. Kärsivälliset ahertajat olivat mustia rauta- ja teräsviilajauhosta, jota lenteli joka höyläpenkin yllä ja pursui jokaisesta palkkien välisestä raosta työpajaan noustiin ulkopihasta johtavia portaita myöten; nämä samalla toimivat suojana suurelle tahkokivelle, jolla työkaluja teroitettiin. Kaikessa tässä oli jotakin sekä haaveellista että käytännöllistä, joka vaihteluna miellytti Clennamin silmää; ja joka kerta kun hän nosti katseensa ensimmäisestä työstä, jona oli eri asiapaperien saattaminen täydelliseen järjestykseen, silmäili hän tätä kaikkea tuntien työniloa, joka oli uutta hänelle.
Nostaessaan silmänsä näin taas eräänä päivänä hämmästyi hän nähdessään naisen hatun pyrkivän portaita ylös. Tätä tavatonta ilmiötä seurasi toinenkin naisen hattu. Hän huomasi sitten, että toinen oli mr F:n tädin päässä ja toinen Floran, joka näkyi joltisella vaivalla hinanneen testamenttilahjansa jyrkkiä portaita ylös.
Vaikkei ollutkaan ylenmäärin ihastunut nähdessään nämä vierailijat, riensi Clennam heti avaamaan ja vapauttamaan heidät työpajasta; tämä pelastus olikin varsin tarpeellinen, sillä mr F:n täti oli jo kompastunut muutamiin esteisiin ja uhkaili höyryvoima-laitosta kivenkovalla laukulla, joka hänellä oli kädessään.