Hän keskeytti äkkiä, purren huultaan; mutta vaikka Jasper olikin kuullut osoitteen ja niin sanoakseni painanut sen muistiinsa, ei hän kuitenkaan millään tavoin näyttänyt panneensa sitä merkille, vaan tarkasteli huolellisesti kynsiään.
»Ajoin nuorukaisen asunnolle, ja hän tunnusti kaikki. Nuori kerjäläis-parka! Säälin häntä sydämeni pohjasta — säälin totta totisesti. Se on kyllä väärin, tiedän sen. Te puhutte oikeudesta, esimerkistä ja kaikesta muusta sellaisesta; mutta jos olisitte itse nähnyt hänet, kasvot painettuina käsiin ja koko ruumis vapisten kuin lehti, niin olisitte tekin häntä säälinyt.»
»Hyvin todennäköisesti», huomautti Jasper, vieden käden suulleen salatakseen irvistystään, »hyvin todennäköisesti. Onhan sydämeni erittäin herkkä säälimään — väärentäjiä.»
»En usko, että tämä nuori kerjäläinen teki sen harkitusti, kylmäverisesti, ymmärrättehän; mutta astuessani äkkiä hänen huoneeseensa hän oli kuin puusta pudonnut ja niin säikähtäneen näköinen, että vekselin kirjoittaminen oli äkkiä pistänyt hänelle päähän. Hän vannoo, että Bellamy ja hän ovat niin hyviä ystävyksiä, ettei Bellamy olisi nostanut melua.»
»Niin», virkkoi Jasper hymyillen, »mutta tuomari ja lautamiehet näkevät asian toisessa valossa.»
»Tuomari ja lautamiehet! Mitä tarkoitatte?» huudahti kapteeni. »Ette suinkaan luule, että minä aion panna hänet — syytteeseen?»
— Mitä varten olette sitten täällä? — oli Jasper sanomaisillaan, mutta muutti sen kohteliaasti, lausuen: »Mitä voin sitten tehdä puolestanne?»
»Niin, nyt alkaa juuri jutun omituisin kohta! Menin kotiin ottaakseni vekselin ja repiäkseni sen palasiksi, mutta voitteko uskoa, en löytänyt sitä! Mitä arvelette minun tehneen sille?»
»En osaa arvata», vastasi Jasper. »Kenties olitte sytyttänyt sillä sikaarinne.»
»En; hajamielisyydessäni olin antanut sen ukko Murphylle eräiden muiden vekselien muassa velan suoritukseksi. Ajatelkaapa sitä! Nuori kerjäläis-rukka melkein mielettömänä katumuksesta ja pelosta, ja tuo vanha vintiö Murphy on saanut vekselin käsiinsä! Ja jollei sitä saada pois häneltä, käyttää hän lakia nuorta poikaa vastaan, niin varmasti kuin kohtalo on kohtalo!»