»Niin kyllä; tunnen Murphyn», myönsi Jasper erittäin levollisesti. »Hän on siksi hurja, ettei hän rauhoitu, ennenkuin on saanut lähetetyksi ajattelemattoman nuoren ystävänne pois maasta.»
»Mutta hän ei saa tehdä sitä. En antaisi ikinä sitä itselleni anteeksi! Ajatelkaapa, Adelstone! Aivan nuori poika, kiharapäinen nuori kerjäläinen, jolle pitää suoda anteeksi tällainen pieni tapahtuma!»
Jasper nousi seisomaan ja otti kasvoilleen sellaisen ilmeen kuin olisi jo kuluttanut aikaansa niin paljon kuin suinkin mahdollista. »Entä sitten?» hän kysyi.
»Entä sitten!» matki kapteeni. »Pyydän teitä lähettämään jonkun noutamaan sitä vekseliä, Adelstone, ja hankkimaan sen heti pois.»
»Totisesti», tuumi Jasper. »Sallinette minun mainita, että aiotte tehdä hyvin varomattoman teon. Aiotte menettää sataviisikymmentä puntaa pelastaaksenne herrasmiehenne lähtemästä sinne, minne hän lopuksi kuitenkin varmasti joutuu. Hänet lähetetään rangaistussiirtolaan ennemmin tai myöhemmin; nuorukainen, joka alkaa täten, jatkaa aina. Miksi menettää sataviisikymmentä puntaa? Mutta», lisäsi hän nähdessään kapteenin rehellisillä, vaikka yksinkertaisilla kasvoilla levollisen päättävän ilmeen, »sehän on teidän asianne; minun asiani on antaa teille neuvoja, ja sen olen tehnyt. Jos tahdotte kirjoittaa shekin sille summalle, niin lähetän konttoristini Murphyn toimistoon. Hän on tosin nyt ulkona, mutta palaa» — hän vilkaisi kelloon — »ennenkuin olette kirjoittanut shekin valmiiksi». Niin sanoen hän ojensi kapteenille kynän ja viittasi kohteliaasti kirjoituspöytää kohti.
»Nähkääs», änkytti kapteeni värin vaihtuessa hänen kasvoillaan, »nähkääs, Adelstone, minun ei oikein sovi kirjoittaa shekkiä — kirottua! Te puhutte, ikäänkuin minulla olisi vanhat sijoitukset pankissani. En voi tehdä sitä. Pyydän teitä lainaamaan minulle rahat, ymmärrättekö?»
Jasper hätkähti muka hämmästyksestä, vaikka toisen ehdotus ei suinkaan tullut hänelle odottamatta. Hän oli arvannut, mitä oli tulossa. »Olen hyvin pahoillani, rakas ystävä», hän vastasi. »Mutta pelkäänpä, etten voi tehdä sitä. Tänä aamuna olen perin pienissä rahoissa, ja minulla on eräitä suurehkoja maksuja. Olen juuri ostanut osakkeita eräälle asiakkaalleni ja antanut pois rahani tällä hetkellä.»
»Mutta», pyysi kapteeni vakavasti, vakavammin kuin oli ikinä pyytänyt lainatessaan itseään varten, »mutta ajatelkaa nuorukaista, Adelstone!»
»Suokaa anteeksi, Halliday», vastasi Jasper, tyly hymy huulillaan ja kädet taskuissa, »mutta olen ajatellut häntä koko ajan enkä voi käsittää, miksi tekisin nuoren lurjuksen hyväksi —»
»Hän ei ole lurjus», keskeytti kapteeni punastuen.