»Aivan oikein», myönsi toinen. »Sanokaamme ’mies’ ja ’nainen’. Vilpittömästi puhuen, olen vannonut, että tämän kihlauksen täytyy raueta tyhjiin. Minä rakastan naista ja vihaan miestä.»
Lady Lenore katsahti häneen. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja silmät kiiluivat, mutta huulilla väikkyi yhä hymy.
»Te», jatkoi mies, »vihaatte naista ja — rakastatte — miestä».
Lady Lenore hätkähti, ja heleä häpeän puna levisi hänen kauniille kasvoilleen. »Kuinka uskallatte!» hän huudahti.
»Olen näyttänyt teille korttini, mylady; tunnen teidän korttinne. Voitteko väittää minun olevan väärässä? Sanokaa vain sana — sanokaa, että asiain kulku on teistä yhdentekevä, ja minä kumarran ja poistun.»
Lady Lenore seisoi tuijottaen miestä, mutta ei voinut lausua sitä sanaa. Mies oli puhunut totta; hän rakasti todellakin Leycesteriä niin kiihkeästi, että se ihmetytti häntä itseäänkin; hän ei ollut aavistanut sitä ennenkuin tänä iltana nähdessään Leycesterin syleilevän ja suutelevan toista naista. Loukattu ylpeys, itserakkaus, kiihkeä kaipaus, ne kaikki taistelivat vallasta hänen rinnassaan; ja mies, joka rauhallisena seisoi hänen edessään, tiesi sen. Hän luki lady Lenoren kaikki ajatukset, kun ne heijastuivat ylpeiltä, kauniilta kasvoilta.
»En käsitä», sanoi lady Lenore. »Te tulette luokseni aivan tuntemattomana ja teette nämä tunnustukset.»
»Tulen luoksenne, koska te ja minä haluamme päästä samaan päämäärään — erottaa nuo kaksi henkilöä toisistaan. Tulen luoksenne, koska olen jo keksinyt eräitä keinoja sen päämäärän saavuttamiseksi ja uskon, että te voitte huolehtia lopusta. Lady Lenore —»
»Älkää lausuko nimeäni», kielsi toinen, vilkaisten rauhattomasti ympärilleen.
— »Te ja ainoastaan te voitte auttaa minua. Kuten olen sanonut, minä voin vaikuttaa tyttöön, te voitte vaikuttaa mieheen. Olen saanut ankarasti puuhailla sen vaikutusvallan saavuttamiseksi — olen punonut kaikenlaisia juonia ja suunnitelmia. Olen käyttänyt oveluutta, järkeä — nimittäkää sitä miksi haluatte; teidän tarvitsee turvautua vain kauneuteenne. Yhdessä voitamme; yksin, niin luulen, ei se meille onnistuisi; sillä vaikka pitelenkin tyttöä pihdeissä, niin miehestä en voi vastata. Hän on itsepintainen ja raju ja voi jollakin hetkellä sotkea suunnitelmani. Teidän asianne on huolehtia siitä, ettei hän tee sitä. Suostutteko siihen?»