»Minkälainen vaikutusvalta teillä on tyttöön?» kysyi lady Lenore uteliaasti hetkisen vaitiolon jälkeen.
»Suokaa anteeksi, että kieltäydyn vastaamasta. Mutta olkaa varma, että minulla on. Ja teillä on yhtä voimakas vaikutusvalta mieheen. Tahdotteko käyttää sitä? Sallikaa minun esittää asia täydelleen. Miehen itsensä vuoksi teidän ei pitäisi empiä. Mitä hyvää voi johtua sellaisesta avioliitosta — varakreivi, tuleva kreivi avioliittoon tuntemattoman, nimettömän naisen, maalarin veljentyttären kanssa! Tytön puolisona hän vaipuu mitättömyyteen, teidän puolisonanne kohoaa niin korkealle kuin hänen ja teidän asemanne hänet oikeuttavat. Voitteko empiä?»
Nainen oli kahdella päällä. Vastahakoisena liittoutumaan tuntemattoman miehen — ja tuollaisen miehen! — kanssa hän seisoi epäröiden.
»Alkaa käydä myöhäiseksi», sanoi mies, vilkaisten kelloonsa. »Huomaan, että teidän armonne hylkää liiton, jota tarjoan teille. Toivotan teille hyvää yötä.»
»Seis!» huudahti lady Lenore, ojentaen kätensä. »Minä suostun.»
»Hyvä. Lyökäämme kättä!» kehoitti mies hymyillen ja ojensi omansa.
Lady Lenore empi, mutta laski kätensä miehen kouraan. Miehen henkinen voima nujersi hänen vastarintansa.
»Nyt on sopimus allekirjoitettu. Muuta en teidän armoltanne pyydä, kuin että olette valppaana ja taotte, kun rauta on kuuma. Kun se aika tulee, huomautan sitä teille.»
Mies puristi hänen kättään, ja kosketuksen johdosta kävi väristys naisen ruumiin läpi; miehen käsi oli jääkylmä.
»Nyt ei noilla kahdella ole minkäänlaista mahdollisuutta pitää sopimustaan», riemuitsi mies; »te ja minä estämme sen. Hyvää yötä, mylady!»